3-vuotiaan tytön huone

Kurkataanpas seuraavaksi tytön huoneeseen. Tässä huoneessa on muuten valkoiset pinnat, mutta yksi seinä on maalattu liitutaulumaalilla. Tyttö piirtelee mielellään, joten liitutaulumaali sopii hyvin hänen huoneeseensa; ja saapahan äitikin käydä sinne piirtelemässä aina silloin tällöin uuden kuvan.

Kartellin Componibilibi ja Lou Lou Ghost -tuolit

Sisustuksesta löytyy paljon samoja juttuja kuin pojan huoneesta, kuten esim. sama Ikean matto ja vaatekaappi (ne ovat ainoat uudet hankinnat) sekä vanhan kirjahyllyn toinen osa. Myös tytön huoneessa on mummun virkkaama kori ja Marimekon kankaasta ompelema lattiatyyny. Huoneesta löytyy myös muutamia minun ja siskoni vanhoja tavaroita.

Siskoni ja minun leikeissä ollut nukensänky on nyt päässyt tyttäreni leikkeihin mummun virkkaaman korin viereen

Samanlainen keinuhevonen, joka minulla oli pienenä

Tämä tuoli oli minulle rakas pienenä, nyt tyttäreni kuljettaa sitä ahkerasti ympäri kotia (varsinkin keittiöön, kun pitää päästä katsomaan ruuanlaittoa)

Minusta leluja on kätevintä säilyttää lipastoissa, joten tytön huoneessa on Ikean Malm-lipastot. Sänky on Muuramen Jolla ja se hankittiin alunperin pojallemme. Nyt pojalla on normaali runkopatja. Haaveilin aina pienenä tuollaisesta prinsessaverhosta sänkyni päälle ja nyt halusin hankkia sen tytölle (se on Ikeasta). Meidän tyttö pitää kovasti kaikista prinsessajutuista, Hello Kittystä ja vaaleanpunaisesta väristä, ja annan hänen myös itse valita jotain pieniä juttuja huoneeseensa. Mustan liitutauluseinän ansiosta huoneesta ei kuitenkaan tule liian imelä.

-------------------

Ensimmäinen lomaviikkoni alkaa lähestyä loppua ja vielä on kaksi viikkoa jäljellä. On ollut mukava puuhastella kotona tämä viikko lasten kanssa ja tapasinpa alkuviikosta kaksi mukavaa bloggaajaakin (S:n ja K:n) lasillisella. Ensi viikosta taitaa tulla vähän kiireisempi, kun Mankullakin alkoi nyt loma, joten voi olla ettei blogi päivity sitten enää samaan tahtiin...


Mukavaa viikonloppua!

Yhteensattumia

Tänään olen törmännyt pariin hauskaan yhteensattumaan. Aamulla löysin itselleni uuden mustapiste-blogin, jota kirjoittaa sisustusalan ammattilainen, joka on tänä vuonna ollut mukana suunnittelemassa sekä Aitan että Kannustalo-kohteiden sisustuksia. Eli siis kaikilla messusuosikeillani on yhtymäkohta, josta en aiemmin tiennyt mitään. Hassua! Ja ehkäpä nyt selvisi yksi syykin siihen, miksi nuo kohteet olivat minusta sisustukseltaan onnistuneimmat: sisustussuunnittelijan avuksi on palkattu ammattilaisia miettimään erikseen sisustuksen yksityiskohtia. Näin lopputuloksesta tulee viimeistelty. Ja lisätään tähän vielä se, että sama suunnittelija oli suunnitellut myös viime vuoden asuntomessusuosikkini Kustin! Kiitos Piia, että kävit kommentoimassa tuonne moi-postaukseeni! Oli todella kiva löytää blogisi; se on erittäin mielenkiintoinen.

Toiseen hauskaan yhteensattumaan törmäsin nyt illalla. Ostin kaupasta uusimman Sköna Hemin ja mitkä valaisimet näinkään yhden huoneiston eteisessä? Tismalleen samat kuin meillä! 

Hehheee, joku ruotsissa on ajatellut hyvin samoin kuin minä! Aiemmin olen nähnyt noita Tom Dixonin valaisimia vain keittiön/ruokailutilan sisustuksissa ja usein kolmen erilaisen Beat-valaisimen ryhmässä. On aina mielenkiintoista nähdä miten joku toinen on yhdistänyt saman esineen/huonekalun kuin mikä omasta kodista löytyy.

Kiitos muuten vielä kaikille Valkoisen Harmajan Facebook-profiiliin liittyneille! Tosi mukava jutustella teidän kanssa sielläkin puolella. Ja "moi-postauksen" kommentit olen kaikki lukenut läpi, mutta en ole vielä ehtinyt ihan kaikissa blogeissa vierailla. Tulen kyllä vastavierailulle kunhan ehdin! Nyt menen auttamaan isäntää saunapaneeleiden tummentamisoperaatiossa...

5-vuotiaan pojan huone

Lastenhuoneista vilautan teille ensimmäisenä poikamme huonetta. Huoneessa on valkoiset seinät, mutta katto on maalattu pojan lempivärillä, sinisellä. Huoneen sisustus koostuu pääosin vanhoista huonekaluistamme: Muuramen ja Artekin huonekalut ovat peräisin 80-luvun alusta, lapsuudenkodistani. Ihan uutta ovat rullaverhot, Ikeasta hankittu Erslev-matto sekä Pax-vaatekaappi.

Aluksi Muuramen laatikostot olivat tyttömme huoneessa ja pojalla oli Ikean Malm-lipastot (näkyy täällä). Siirsimme ne toisinpäin, jotta saimme tehtyä pojalle työpöydän. Koulupöytää hän ei vielä tarvitse, mutta tuon ääressä on hyvä piirtää ja askarrella ja molemmat lapsukaiset mahtuvat siihen samaan aikaan. Muuramen laatikostojen päällä oleva valkoinen, korkeakiiltoinen pöytälevy on ensimmäisen talomme keittiöstä ylijäänyt peitelevy. Se sopii hyvin työtasoksi, sillä sileältä pinnalta on helppo pyyhkiä tahrat pois.

Mummun virkkaama kori

Vaatekaapin vieressä oleva kirjahylly on toinen osa Ikean Bonde-kirjahyllystämme. Toinen osa on tyttären huoneessa. Hankimme tuon kirjahyllyn ensimmäiseen omistusasuntoomme kymmenisen vuotta sitten ja valitettavasti levyt ovat hiukkasen kellastuneet ajan myötä. Hylly ei ole ihan saman kokoinen Pax-vaatekaapin kanssa, mutta menettelee tuossa ihan ok. Pysyy lelut järjestyksessä.

Pojan vauvana käyttämä Lexingtonin viltti on nyt pienenä torkkupeittona sängyn päällä

Pojan omat taideteokset pitää laittaa esille

Sängynpeitekin meillä on jossain, mutta en tiedä missä ;-)

Huoneesta puuttuu vielä kattovalaisin, mutta se on jo olemassa (tai "tehtynä"), mutta emme ole saaneet aikaiseksi ripustaa sitä vielä kattoon. Uskon, että huone tulee vielä muuttumaan pikkuisen ajan kuluessa: olisi kiva hankkia tuonne muutama String-hylly ja haluaisin myös maalata nuo vanhat Artekin tuolit valkoisiksi. Aluksi mietin myös, että hankkisimme rullaverhon päälle valelaskosverhon, mutta nyt tuntuu ettei huone sitä välttämättä kaipaakaan. Olemme myös harkinneet parvisänkyä, jolloin huoneeseen jäisi enemmän lattiapinta-alaa leikkejä varten. Parven alle voisi tehdä vaikka pienen pelinurkkauksen*. Tuo TV ei yhtään sovi tuohon ikkunan eteen... Luulen, että huonekalujen järjestys tulee muuttumaan huoneessa melko piankin.

Ja todettakoon loppuun vielä, että huoneessa harvoin näyttää oikeasti tuolta, sillä leikit valtaavat lattiapinta-alan aika nopsaan. ;-)

*Jos tästä joku älähtää, niin kerrottakoon, että poika ei saa pelata joka päivä, vaan olemme sopineet pari pelipäivän viikossa.

Tunnearvo

Kävimme tänään lasten kanssa Suntin rannassa kävelemässä ja katselemassa sorsia; samoin tein usein lapsena isäni kanssa. Joen rannasta matkamme jatkui lapsuuteni kotikonnuille ja näytin lapsille taloa, jossa olen itse koko lapsuuteni asunut. Alue, jossa lapsuudenkotini sijaitsee houkuttelee nykyään n. kolmekymppisiä lapsiperheitä muuttamaan takaisin tuttuihin maisemiin vaikka aika moni rakentaakin uuden talon uudelle asuinalueelle.

Suntin ranta

Alueen ainoa huono puoli on se, että sieltä on vaikea saada tontteja. Jos niitä olisi tarjolla, luulenpa että saattaisi Valkoinen Harmajakin sijaita eri paikassa kuin nykyään. Toisaalta, nyt asumme mieheni lapsuuden kotikonnuilla ja lapset menevät samaan kouluun, jota isänsäkin on aikoinaan käynyt. Todella mukavaa seutua tämäkin.

Käymme usein ajelemassa vanhoilla kotikulmillani, mutta lapsuudenkotiini en enää pääse vierailemaan; siellä on jo yli kymmenen vuotta asunut toinen perhe. Vanhempani muuttivat Turkuun, kun minä lähdin opiskelemaan ja silloin minustakin tuntui siltä, että tulen muuttamaan etelä-Suomeen, missä myös siskoni ja veljeni asuvat. Mutta niin ne ajatukset muuttuvat ja lasten syntymän myötä palasimmekin takaisin Keski-Pohjanmaalle.

Olisin toivonut, että olisin saanut pienen palan tuosta lapsuudenkodistani tänne uuteen kotiin: leikkimökin, jonka isäni on minulle rakentanut. Mankku soitti nykyisille omistajille ja kyseli voisivatko he myydä mökkiä. He lupasivat miettiä asiaa ja ilmoittaa, mutta mitään ei ole kuulunut. Se mökki olisi päihittänyt mitkä tahansa modernit parvileikkimökit, sillä niin suurta tunnearvoa ei voi mitata. Jos nyt rakennamme lapsille uuden leikkimökin, niin siitä varmasti muodostuu heille tärkeä ja se mökki otetaan taatusti mukaan jos täältä joskus muutamme pois (mikä tuntuu aika epätodennäköiseltä).

Toivottavasti tästä meidän uudesta kodistamme ja asuinalueesta kehittyy omille lapsillemme yhtä rakas paikka kuin minulle oli lapsuuteni koti ja sen ympäristö.

(kuvituksena sekalaisia kuvia Kokkolasta)

Valkoinen Harmaja Facebookissa

Vihdoin ja viimein voit seurata Valkoisen Harmajan postauksia myös Facebookin kautta. Julkaisen Facebookissa myös jotain pientä extramateriaalia sekä lyhyitä tilapäivityksiä. Olisi kiva jos kävisitte tykkäämässä Valkoisen Harmajan profiilista. :-) Sinne pääsee tästä linkistä.

Työhuoneessa

Vihdoin olisi luvassa työhuonepostaus. Ei tuo huone vieläkään ihan valmiiksi ole sisustettu, mutta on se pidemmällä kuin viimeksi, kun kirjoitin kirjahyllystä ja työpöydästä. Paljon on vielä lattialla kaikenlaista rompetta, mutta tältä siellä nyt näyttää:

Työpöydästä on tullut jo muutamia kyselyitäkin ja kerrataan vielä, että se koostuu Hayn pukkijaloista ja päällystetystä vanerilevystä. Vanerilevy on toiselta puolelta valkoinen ja toiselta puolelta hieman röpelöistä tummaa muovia.

En tiedä onko tuolle pöytälevylle jokin oikea nimikin, mutta vanerifirmassa sanoivat, että tuota käytetään yleensä rekkojen sisällä olevassa lattiassa, jonka pitää kestää rahdin paino. Pitäisi olla kestävää ja halapaakin oli. ;-) Meidän piti ostaa kokonainen levy, joka maksoi 60 € ja siitä leikattiin sopivan kokoinen pala meille. Meille jäi sitten vielä jämälevyä, jolle pitäisi myös kehitellä jotain käyttöä. Eipä tuo pöytälevy näytä kovinkaan paljon poikkeavan Hayn omasta.

Kirjahyllynä on tosiaan Elfa-hyllykköä niin kuin aiemmin kirjoittelinkin ja työtuoli on Kartellin Spoon Chair. Matto on hankittu Hemtexistä, mutta uskon, että hankimme jossain vaiheessa uuden isomman maton työhuoneeseen. Tuo matto on liian pieni ja kun pesin sen (ihan ohjeen mukaan), valkoiset raidat harmaantuivat hiukkasen. Kuvien ulkopuolella on vielä tosiaan sitä roinaa sekä Ikean pieni Helmer-lipasto.

Valaistuksen hoitaa siskolta vuonna viis saatu pöytälamppu, Hayn valkoinen neontuubi sekä katossa Lokki-valaisin. Huone on maalattu Tikkurilan Kätkö-sävyllä, joka minusta muistuttaa enemmän munakoison sävyä kuin Tikkurilan Munakoiso-maali. Sävy tulee hyvin esiin tuon neontuubin ansiosta; usein seinät näyttävät vain mustalta, kun pikaisesti vilkaisee. Huoneeseen tulvii myös runsaasti luonnonvaloa suuresta ikkunasta, joka on samanlainen kuin meidän olkkarissa olevat ikkunat.

Ajattelin vielä koota tuohon seinälle lisää erilaisia kortteja ja kuvia kollaasin omaisesti noiden Therese Sennerholtin printtitöiden lisäksi...

Ostoksilla Asuntomessuilla

Asuntomessupostauksen toinen osa tulee tässä. Ajattelin nimittäin kirjoitella myös messujen oheistarjonnasta, eli shoppailumahdollisuuksista. Messualueen keskellä ja laitamilla on useita pieniä kojuja ja messustandeja, joista voi tehdä tosi mukavia löytöjä. Varsinkin Magisson standilla oli vaikka mitä ihanaa ja mukaan lähtikin monta tarpeellista ja kaunista juttua:

Meillä on ollut aikomuksena ostaa tuuletin, sillä kodissamme on todella kuuma helteisinä päivinä. Tuulettimien kohdalla on usein niin, että uuden joutuu ostamaan lähes joka vuosi, sillä halvemmat mallit tuppaavat rikkoutumaan melko helposti. Toivottavasti tämä Magisson Charly-tuuletin kestää pitkään.

Tuollainen tiskirättiteline meillä olikin jo ennestään, mutta se oli ihan hapettunut. Magisson ensimmäisille rättitelineille oli käynyt niin ajan kuluessa, mutta nyt asia on korjattu ja saimme uuden telineen vielä messuhintaakin hiukkasen edullisemmin.

Tuota kakkulapiotakin olen katsellut jo kauan aikaa ja nyt se lähti mukaan. Mikrokuituliinoja tarvitsee aina ja noissa viehätti kaunis mustavalkoraidoitus.

Kannustalon Aarre ja Helmi -kohteiden pihalla on myös pieni putiikki, jossa myydään mm. aivan ihania Tikaun mattoja ja muita käsitöitä. Sieltä Mankku osti minulle tällaisen käsikorun, johon ihastuin kovasti:

Käsikoru on tehty käsityönä Keniassa ja mukana tulleessa lappusessa kerrotaan mm. näin: "Mifuko puhuu skandinaavista muotokieltä svengaavalla afrikkalaisella aksentilla. Työllistämällä kenialaisia käsityöläisiä Mifuko turvaa heille säännöllisen ja riittävän päiväansion." Vaikka tuollaisen käsikorun voisi tehdä helposti itsekin hakaneuloista, minusta on kiva tietää, että olen omalta pieneltä osaltani tukenut jonkun afrikkalaisen arkea.

Alueena Kokkolan Asuntomessut ovat mitä parhaimmalla paikalla; aluetta ympäröi kauniit merimaisemat ja nurmialueita kaunistaa myös Jaakko Pernun tilateokset.

Jäin vielä miettimään, että mikäköhän se minun suosikkitaloni oli (suosikkisisustukset listasinkin jo edellisessä postauksessa). Mikä olisi sellainen talo, johon itse muuttaisin asumaan ja jonka mielelläni sisustaisin omalla tyylillä? Mikään taloista ei täysin ollut sellainen, jonka itse rakentaisin, mutta jos noista täytyisi valita, ottaisin Anvia-talon tai Villa Whiten.

Nyt sitten siirryn taas vähitellen muihin postausaiheisiin. Meinaa vaan lomalla olla niin kiire, ettei ehdi tänne kirjoitella. Mutta kyllä ne lupaamani jutut ovat tulossa...